Kalajoella otettiin selfie jo vuonna 1896

Peilin kautta kuvattu arkkitehti katsoo meitä yli 120 vuoden takaa

Selfiet ovat nykyajan itsestäänselvyys. Niitä otetaan älypuhelimilla, nopeasti ja usein ajattelematta. Kuvia syntyy sekunneissa, joskus kymmeniä päivässä, ja ne katoavat yhtä nopeasti kuin ilmestyvätkin. Siksi voi tuntua lähes käsittämättömältä, että yksi Suomen varhaisimmista selfieistä on otettu Kalajoella jo vuonna 1896 – aikana, jolloin valokuvaaminen oli hidasta, teknisesti vaativaa ja kaikkea muuta kuin arkista.

Museoviraston ja Finnan kokoelmista löytyvä valokuva Kalajoen kirkon peili avaa ikkunan aikaan, jolloin omakuvan ottaminen vaati paitsi välineitä ja taitoa, myös rohkeutta katsoa itseään. Kuvan ottaja on Victor Joachim Sucksdorff, suomalainen arkkitehti, joka valmistui arkkitehdiksi Suomen Polyteknillisestä opistosta vuonna 1891. Kuvassa hän seisoo koristeellisen peilin edessä kirkon tilassa, kamera jalustalla vierellään, katse suunnattuna omaan heijastukseensa.

Kyse ei ole sattumasta. Kyse on tietoisesta, harkitusta ja teknisesti vaativasta teosta. Kyse on selfiestä – aikana, jolloin koko käsitettä ei vielä ollut olemassa.

Selfie ennen sanaa

Sana selfie syntyi vasta vuonna 2002, australialaisella verkkokeskustelufoorumilla. Se nousi maailmanlaajuiseen käyttöön 2010-luvulla älypuhelinten, etukameroiden ja sosiaalisen median myötä. Mutta itse ilmiö – halu kuvata itseään, hallita omaa kuvaansa ja jättää itsestään jälki – on huomattavasti vanhempi.

Maailman ensimmäiseksi tunnetuksi selfieksi katsotaan amerikkalaisen Robert Corneliuksen vuonna 1839 ottama omakuva. Cornelius asetti kameran, istui paikalleen ja pysyi liikkumatta useita minuutteja pitkän valotusajan vuoksi. Hänen kuvansa on suora, vakava ja paljas – mutta tunnistettavasti omakuva.

Peilin kautta otetut selfiet ovat vielä oma lukunsa. Peili mahdollistaa rajauksen, kontrollin ja tietoisen sommittelun. Juuri siksi peiliselfie muistuttaa hämmästyttävän paljon nykyistä selfie-kulttuuria: kuvaaja näkee itsensä samalla hetkellä, kun kuva syntyy.

Tässä jatkumossa Kalajoella vuonna 1896 otettu kuva on poikkeuksellisen merkittävä.

⸻

Mitä kuvassa nähdään – ja miksi sillä on väliä

Valokuvassa Sucksdorff seisoo kirkon sisätilassa suuren, koristeellisen peilin edessä. Peilin kehys on huolellisesti muotoiltu, ja se rajaa kuvan sisällön kuin taulun. Peilin kautta näkyy sekä itse kuvaaja että hänen käyttämänsä kamera, joka on asetettu jalustalle.

Sucksdorff ei katso kameraan suoraan. Hän katsoo peiliin. Tämä yksityiskohta on ratkaiseva. Se kertoo, että hän tarkkailee omaa asentoaan, ilmettään ja sommitteluaan. Hän ei ole vahingossa kuvassa – hän on kuvan aktiivinen rakentaja.

Kuva täyttää kaikki modernin selfien tunnusmerkit:
• kuvaaja ja kuvattava ovat sama henkilö
• kuva on tietoisesti rajattu ja sommiteltu
• peiliä käytetään apuna kuvan hallinnassa
• tilanne on lavastettu, ei satunnainen

Lisäksi kuva paljastaa aikansa teknisen todellisuuden. 1800-luvun lopulla kamerat olivat suuria ja raskaita. Valotusajat olivat pitkiä, ja pienikin liike saattoi pilata kuvan. Laukaisumekanismit olivat mekaanisia, joskus viiveellisiä. Valon määrä oli ratkaisevaa, erityisesti sisätiloissa.

Selfien ottaminen kirkossa vuonna 1896 ei ollut nopea hetken mielijohde. Se oli harkittu projekti.

⸻

Kuka oli Victor Joachim Sucksdorff?

Victor Joachim Sucksdorff oli koulutettu arkkitehti, joka valmistui Suomen Polyteknillisestä opistosta vuonna 1891. Hän eli aikana, jolloin tekninen sivistys, insinööritaito ja kiinnostus uusiin menetelmiin kulkivat käsi kädessä.

Arkkitehdille tila, mittasuhteet ja näkökulmat olivat ammattitaitoa. Ei ole sattumaa, että juuri arkkitehti päätyy ottamaan peilin kautta harkitun omakuvan. Kuvassa näkyy sama ajattelu kuin arkkitehtuurissa: rajaus, symmetria ja kontrolli.

Kuva ei ole pelkkä dokumentti. Se on myös itsereflektio – kirjaimellisesti.

⸻

Onko tämä Suomen ensimmäinen selfie?

Historiallisesti rehellinen vastaus on: emme voi olla täysin varmoja. Kaikki varhaiset kuvat eivät ole säilyneet, eikä kaikista säilyneistä kuvista tiedetä tarkkaa syntyhistoriaa. Mutta tutkimuksen ja tunnetun aineiston perusteella voidaan sanoa seuraavaa:
• Suomessa valokuvaus alkoi 1840-luvulla.
• Suurin osa 1800-luvun valokuvista oli ammattikuvaajien ottamia muotokuvia.
• Itse otetut omakuvat olivat harvinaisia ja teknisesti vaativia.
• Varhaisimmat tunnetut suomalaiset omakuvat sijoittuvat 1870–1900-lukujen välille.

Vuosi 1896 osuu täsmälleen tähän aikakauteen. Lisäksi Kalajoen kuva on poikkeuksellisen selkeä esimerkki peiliselfiestä – ei pelkästä omakuvasta, vaan nimenomaan itse otetusta, peilin avulla hallitusta kuvasta.

Siksi voidaan perustellusti sanoa:

Tämä on yksi Suomen varhaisimmista tunnetuista ja säilyneistä selfieistä.

⸻

Vertailu Pohjoismaihin ja maailmaan

Pohjoismaissa tunnetaan 1800-luvun lopulta yksittäisiä omakuvia, erityisesti valokuvaajien tekemiä. Ruotsista ja Tanskasta löytyy ajallisesti samankaltaisia kuvia, mutta peilin kautta otetut selfiet ovat harvinaisia.

Kalajoella otettu kuva asettuu samaan historialliseen kehykseen maailman varhaisimpien peiliselfieiden kanssa. Se ei ole jälkijunassa, vaan ajan hermolla.

Kun maailman ensimmäinen selfie otettiin vuonna 1839, Suomi oli vielä autonominen suuriruhtinaskunta. Silti vain muutamaa vuosikymmentä myöhemmin täällä syntyi kuva, joka resonoi suoraan 2000-luvun visuaalisen kulttuurin kanssa.

⸻

Kirkko, peili ja katse menneisyydestä

Kuvan symboliikka on vahva. Arkkitehti seisoo kirkon tilassa – paikassa, joka edustaa pysyvyyttä, perinnettä ja hiljaisuutta. Peili puolestaan edustaa itsetutkiskelua ja yksilöllistä katsetta.

Kun Sucksdorff katsoo itseään peilin kautta, hän samalla tallentaa hetken tuleville sukupolville. Katse kulkee ajassa eteenpäin. Me emme katso vain häntä – hän katsoo meitä.

Yli 120 vuotta myöhemmin kuva tuntuu yllättävän tutulta. Kamera jalustalla vastaa nykyistä puhelinta ojennetussa kädessä. Peili vastaa etukameraa. Tarve on sama: nähdä itsensä, tulla nähdyksi ja jättää merkki omasta olemassaolostaan.

⸻

Selfie ei ole uusi – vain välineet ovat

Kalajoen kirkossa vuonna 1896 otettu peiliselfie muistuttaa, että selfie ei ole kevytmielinen somekeksintö. Se on osa pitkää kulttuurista jatkumoa, jossa ihminen tarkastelee itseään, suhdettaan ympäristöön ja paikkaansa maailmassa.

Kun tänään nostamme puhelimen kasvojemme eteen, toistamme samaa elettä kuin Victor Joachim Sucksdorff yli vuosisata sitten. Erona on vain se, että me teemme sen sekunneissa – hän teki sen taidolla, ajalla ja harkinnalla.

Ja juuri siksi tämä kuva on merkittävä. Se ei ole vain vanha valokuva. Se on suomalaisen selfien syntyhetki – peilin kautta nähtynä.